pihapiirejä

Pihapiiri on suomalaisessa maaseutukulttuurissa käytetty termi, jolla tarkoitetaan rakennusten ryhmittymää ympäröivää pihamaata. Perinteisessä maalaistalossa pihapiiri koostui usein asuinrakennuksesta sekä useista maatalousrakennuksista, kuten navetasta, riihestä ja viljavarastosta, jotka sijoitettiin piha-alueen ympärille. Lisäksi saattoivat olla paja- rakennuksia, saunarakennus sekä aitta- ja muita varastorakennuksia. Pihan keskeinen tila oli yleensä sisäpiha, jonka ympärille rakennukset olivat ryhmittyneet ja jonne johti portti.

Layout: rakennukset ovat usein tiiviiksi ryhmitettyjä ja rakennettu perinteisellä puu- tai lautarakenteella; pihan reunoilla saatettiin olla aitaus tai portti.

Pihapiirejä voi esiintyä yhden talon pihapiirinä tai laajempina kokonaisuuksina, joissa useampi talo ja rakennusryhmä muodostavat yhteisen pihapiirin.

Historian ja kulttuurin näkökulmasta pihapiirit ovat tärkeä osa suomalaista rakennus- ja maaseutuelämää. Ne ovat tärkeä osa kulttuurimaisemaa, ja monet pihapiirit on säilytetty museo- tai suojelukohteina.

Nykyaikaisessa kontekstissa pihapiirejä rakennetaan ja kunnostetaan sekä uudis- että korjausrakentamisessa, säilyttäen perinteisen ilmeen mutta mahdollistamalla myös nykyaikaisen asumisen ja viljelyn. Pihapiirejä käytetään myös matkailu- ja kulttuuripalveluissa, jolloin ne tarjoavat kokemuksen maaseudun arjesta ja historiaa.