pesimiskäyttäytymiseen

Pesimiskäyttäytyminen viittaa lintujen toimintaan, joka liittyy pesän rakentamiseen, munimiseen, haudontaan ja poikasten ruokintaan. Tämä käyttäytyminen on elintärkeää lajin selviytymiselle ja lisääntymiselle. Pesimiskäyttäytymisen ajoitus ja muodot vaihtelevat suuresti eri lintulajeilla.

Pesänrakennus alkaa tyypillisesti parittelun jälkeen. Linnut keräävät erilaisia materiaaleja, kuten oksia, ruohoa, sammalta ja höyheniä, rakentaakseen suojaisan ja turvallisen paikan munille ja poikasille. Pesien sijainti vaihtelee puissa, pensaissa, maassa, kallioilla tai jopa veden pinnalla. Joissakin lajeissa vain toinen vanhemmista osallistuu pesänrakennukseen, kun taas toisissa molemmat tekevät yhteistyötä.

Muniminen on seuraava vaihe, jossa naaras laskee munansa pesään. Munien määrä on lajikohtainen. Haudonta alkaa yleensä viimeisen munan laskemisen jälkeen tai sen aikana, ja se voi kestää useita viikkoja lajista riippuen. Haudontaan osallistuvat usein molemmat vanhemmat vuorotellen tai toinen vanhemmista hautoo pidempään. Haudonnan tarkoituksena on pitää munat riittävän lämpiminä kehittyäkseen.

Poikasten kuoriuduttua alkaa ruokintavaihe. Vanhemmat tuovat jatkuvasti ruokaa pesään ja ruokkivat poikasiaan. Poikaset ovat syntyessään usein avuttomia ja riippuvaisia vanhempiensa huolenpidosta. Pesimiskäyttäytyminen päättyy, kun poikaset ovat tarpeeksi kehittyneitä poistumaan pesästä ja selviytymään itsenäisesti. Tämän jälkeen linnut voivat valmistautua seuraavaan pesimäkauteen.