perusvaihtoehdon

Perusvaihtoehto on termi, jota käytetään kuvaamaan joukosta muita vaihtoehtoja referenssi- tai oletusvaihtoehtona. Se vastaa usein englanninkielistä baseline- tai default-vaihtoehtoa. Perusvaihtoehdon määrittelyyn vaikuttavat keskeiset ominaisuudet kuten kustannukset, toiminnallisuus ja riski, ja sitä käytetään muiden vaihtoehtojen vertailussa.

Käyttökonteksteja on monia: politiikassa, liiketoiminnassa ja tutkimuksessa perusvaihtoehto toimii nykytilan tai status quon representaationa, jonka päälle pohditaan parempia tai kalliimpia vaihtoehtoja. Mallintamisessa se tukee havaintoja siitä, miten valinnat vaikuttavat kustannuksiin, suorituskykyyn tai riskitasoihin suhteessa oletettuun lähtökohtaan.

Esimerkkejä arjen käytöstä ovat ohjelmistojen asetukset, joissa perusvaihtoehto on oletuskonfiguraatio, sekä kustannus- tai säännöstenmallinnukset, joissa perusvaihtoehto kuvaa nykyistä budjettia tai sääntöjen tilaa. Ylimääräiset vaihtoehdot tuovat parannuksia tai muutoksia ja niiden vaikutuksia verrataan perusvaihtoehtoon.

Kielessä perusvaihtoehto taipuu kuten muutkin substantiivit: perusvaihtoehdon on genetiivin muoto, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi ilmauksissa kuten perusvaihtoehdon kustannukset tai perusvaihtoehdon vaikutus. Termi on yleinen monissa suomalaisissa asiakirjoissa ja analyyseissä, joissa tarkastellaan vaihtoehtoja ja päätöksiä.