perustamissuhteen

Perustamissuhteen käsite viittaa oikeudelliseen ja organisatoriseen suhteeseen, joka syntyy, kun oikeus- tai yhteisö muodostetaan. Se kuvaa sitä, millä tavalla perustajat ja luotava toimija tai organisaatio asettuvat toisiinsa ja millaiset oikeudet, velvollisuudet sekä vallanjakoon liittyvät käytännöt perustamisvaiheessa määritellään. Perustamissuhde rakentuu tyypillisesti perustamisdokumenteilla, kuten perustamiskirjalla, perustamissopimuksella tai vastaavilla säännöillä, sekä sovellettavalla lainsäädännöllä.

Soveltamisala ja sisällöt. Perustamissuhde voi syntyä eri oikeudellisissa muodoissa, kuten osakeyhtiössä, yhdistyksessä tai säätiössä. Osakeyhtiössä perustamissuhde heijastuu perustamiskirjassa tai osakepääoman ja osakkeiden jakaantumisessa, sekä siinä, miten valta, vastuut ja valvonta jakautuvat perustajien kesken ja johtoon nähden. Yhdistyksissä ja säätiöissä suhde sisältää rahalliset panokset, hallinnon järjestämisen sekä sen, miten varat käytetään tarkoituksen toteuttamiseen.

Aikajana ja muutokset. Perustamissuhde on ensisijaisesti voimassa perustamishetkellä, mutta siihen voi tulla muutoksia myöhemmin esimerkiksi sääntömuutoksilla, osake- tai omistusjärjestelyillä sekä sulautumis- tai purkautumistilanteissa. Tällaiset muutokset voivat vaikuttaa sekä oikeuksiin että velvollisuuksiin sekä päätöksentekoprosesseihin.

Tärkeys ja käyttö. Termiä käytetään erityisesti oikeuslääketieteellisessä ja hallinnollisessa kontekstissa tulkittaessa perustajien aikomuksia, valtarakenteita sekä varojen kohdentamista. Se on läheisesti yhteydessä käsitteisiin kuten perustamissopimus, perustamiskirja sekä sovellettavaan lainsäädäntöön (esimerkiksi osakeyhtiölaki, yhdistyslaki, säätiölaki).