perusilmeillä

Perusilmeillä tarkoitetaan yhteiskunnallisessa ja tieteellisessä keskustelussa yleisimpiä, perustason kasvojen ilmeitä, jotka ilmentävät perusmielen tunteita. Niihin liittyvän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää, miten ihmiset havaitsevat ja tulkitsevat toistensa tunteita katseen, ilmeiden ja ilmeenkuljetuksen kautta. Suomessa käytetty termi perusilmeillä viittaa usein niihin tunnekokonaisuuksiin, joita sekä psykologiassa että taiteessa kuvataan universaaleina kasvojen ilmeinä.

Teoreettisesti perusilmeisiin yhdistetään ajatus sekä universaalisuudesta että kulttuurisista variaatioista. Kansainvälisessä tutkimuksessa on yhteisesti kehitetty joukko perusilmeitä, joita on väitetty tunnistettavan yli kulttuurien: ilo, suru, pelko, inhoa tai hylkääminen, yllätykset sekä viha tai halveksunta. Näille ilmeille on usein liitetty näkyviä lihasliikkeiden kuvioita, joiden tunnistaminen on mahdollista ja joille on haettu objektiivisia mittareita, kuten Kasvojen Ilmeiden Koodausjärjestelmää (FACS).

Käytännössä perusilmeillä on sovelluksia useilla aloilla. Psykologiassa ja neurotieteissä ne auttavat ymmärtämään sosiaalista vuorovaikutusta, luottamusta ja kommunikaatiota. Animaatiossa, elokuva- ja peliteollisuudessa sekä robotiikassa perusilmeillä toimivat ohjeistuksina oikeanlaisten ja uskottavien kasvojen luomiseen. Kielitieteessä sekä kulttuurintutkimuksessa pohditaan, miten ilmeet voivat kulttuurisesti siirtyä, tulkinta voi vaihdella ja tilannesidonnaiset tekijät muokkaavat ilmeiden merkitystä.

Perusilmeillä muodostaa siis keskeisen käsitteellisen kehyksen kuvaamaan ihmisen ilmevuon tunteiden yleisimpiä, järjestelmällisesti tunnistettavia ilmeitä sekä niiden kulttuurista kontekstia ja sovelluksia.