perintöohjelmisto

Perintöohjelmisto, eli legacy-ohjelmisto, viittaa ohjelmistoihin ja -järjestelmiin, joita käytetään yhä, vaikka niiden tekninen perusta on vanhentunut. Ne voivat pohjautua vanhoihin ohjelmointikieliin tai vanhentuneisiin alustoihin ja arkkitehtuureihin, mutta ne ovat edelleen keskeisiä liiketoiminnan prosessien ja datan kannalta.

Perintöohjelmiston säilymisen taustalla ovat usein korkeat siirtokustannukset, kompleksit tiedonsiirrot, räätälöinnit ja säädösten noudattaminen. Uusiin järjestelmiin siirtyminen voi aiheuttaa toiminnan keskeytyksiä, datahäviöitä ja suuria kustannuksia. Lisäksi organisaatioilla ei välttämättä ole riittävää osaamista tai historiadataa uuden teknologian käyttöönottoon.

Keskeisiä riskejä ovat turvallisuus- ja ylläpitokyvyn heikkeneminen, integraatiovaikeudet, suorituskyvyn pullonkaulat sekä dokumentoinnin puute. Perintöohjelmistot voivat jäädä ilman päivityksiä, mikä lisää haavoittuvuutta ja riippuvuutta muutoksista, kuten käyttöjärjestelmä- tai tietokantapäivityksistä.

Modernisointistrategiat voivat sisältää käyttöliittymän ja toiminnallisuuksien korvaamisen API-rajapinnoilla, uudelleenkirjoituksen nykyaikaiselle kielelle, siirtämisen uudelle alustalle (rehost/replatform) sekä kontitus- tai virtualisointiratkaisut. Usein toteutus tapahtuu vaiheittain riskien minimoimiseksi, aluksi rajatulla liiketoimintalinjalla ja kattavalla testauksella.

Hallinnointi ja taloudellinen suunnittelu ovat keskeisiä: kartoitus, liiketoimintavaatimusten kartoitus, kustannus-hyötylaskelmat sekä selkeä decommissioning-suunnitelma. Avainkysymyksiä ovat, mitä toimintoja perintöohjelmisto säilyttää, mitä korvataan ja milloin.