pelkistäjää

Pelkistäjä on kemiallinen aine tai olomuoto, joka luovuttaa elektroneja toiselle aineelle redox-reaktiossa. Kun aine pelkistyy, sen hapetusluku pienenee; pelkistäjä puolestaan hapettuu, eli se toimii elektronegatiivisempana redoksipartnerina. Pelkistäjää käytetään sekä laboratoriossa että teollisuudessa metallien ja muiden yhdisteiden pelkistämiseksi.

Yleisimmät pelkistäjät ovat hiili ja sen muunnokset (koksena tai hiilimonoksidina CO), sekä vety (H2). Myös jotkin epäorgaaniset yhdisteet voivat toimia pelkistäjinä riippuen reaktion ehdoista. Teollisesti pelkistäminen on keskeinen vaihe metallien tuotannossa: oksidien pelkistäminen mahdollistaa metallien erottamisen ja puhdistamisen. Esimerkiksi rautamalmin pelkistäminen tapahtuu usein hiilen tai hiilimonoksidin avulla, ja vedyn käyttö pelkistimenä on yleistynyt ympäristöystävällisemmissä prosesseissa.

Reaktioissa pelkistäjä on useimmiten oksidoitu itse luovuttaessaan elektroneja vastapuolelle. Tämä elektronien siirto määrittää reaktion energian ja kelpoisuuden. Pelkistäminen on osa redox-käsitettä ja vastakohta hapettumiselle. Pelkistäjä on keskeinen käsite kemiassa ja metallurgiassa, ja termiä käytetään sekä laboratorio- että teollisuusprosesseissa.