peliteoreettiset

Peliteoreettiset lähestymistavat tutkivat strategisten vuorovaikutusten rakennetta ja tuloksia. Peliteoria tarjoaa matemaattisen kehyksen tilanteille, joissa on useita pelaajia, joilla on valintojaan ja joiden palkkiot riippuvat kaikkien pelaajien päätöksistä. Oletuksena on rationaalinen toiminta sekä se, että pelaajat ottavat toistensa tavoitteet huomioon. Pelit voivat olla ei-yhteistyöhön perustuvia tai yhteistyöhön kannustavia, ja ne käsittelevät, millaisia lopputuloksia näiden ristiriitaisten intressien yhteispelissä syntyy.

Keskeisiä käsitteitä ovat Nash-tasapaino, dominoiva strategia sekä erilaiset peliformaatti: ei-yhteistyöhön perustuvat pelit ja yhteistyöhön kannustavat pelit. Tärkeitä ilmiöitä ovat toistuvat pelit, signalisointi ja informaation rakenne sekä mekanismin suunnittelu (mechanism design), jonka tarkoituksena on muotoilla säännöt siten, että yhteiseksi tavoitteeksi asetettuihin tuloksiin on helpompi päästä.

Peliteoreettisia sovelluksia ovat taloustiede, politiikka, biologia ja tietojenkäsittely, joissa ne auttavat selittämään kilpailua, sopimusten muodostumista sekä markkinoiden ja politiikan toimivuutta. Lisäksi ne tarjoavat työkalut kannustinrakenteiden suunnitteluun, kuten huutokauppojen analysointiin, sekä evolutiivisen käyttäytymisen ja algoritmisen vuorovaikutuksen mallintamiseen. Peliteoria on sekä teoria- että sovellusalana monitieteinen, ja sen tulokset voivat olla käytännön päätöksenteon ohjenuoria erilaisissa yhteiskunnallisissa konteksteissa.