peilaustermejä

Peilaustermejä ovat kielellisiä termejä tai sanakokonaisuuksia, joiden keskeinen piirre on peilaus: ne muodostavat toisiaan peilaavia paria tai ryhmiä, joissa sekä merkitys että muoto heijastavat toistensa ominaisuuksia. Käsite on epävirallinen ja esiintyy erityisesti kielitieteellisissä ja kirjallisuuspohjaisissa keskusteluissa sekä sanaleikeihin ja opetukseen liittyvissä yhteyksissä.

Etymologisesti termi on johdettu sanoista peilaus ja termi. Käytön painopiste on teoreettisessa lingvistiikassa sekä käytännön sanaleikkeissä ja opetuksessa.

Peilaustermejä voidaan luokitella useisiin alatyyppeihin. Semanttisessa peilauksessa parit muodostavat toistensa vastakohdan tai täydentävät toisiaan (esim. valo–varjo, päivä–yö). Morfologinen peilaus tarkastelee, miten rakenteet ja affiksit heijastavat toisiaan. Ortografinen peilaus kiinnittää huomiota kirjoitusasuun ja rytmiin, jotka antavat tekstiin peiliefektin.

Käyttö: kieliopillinen opetus, kirjallinen analyysi sekä sanaleikit ja brändäys. Koska käsite ei ole laajasti vakiintunut, sen käyttö kannattaa samalla varmistaa lähteillä.

Katso myös: antonyymit, palindromit, sanaleikit, retoriikka.