patriarkaattiset

Patriarkaattiset ilmiöt viittaavat järjestelmiin ja käytäntöihin, joissa miesten valta ja normatiivinen asema ovat etusijalla. Termi kattaa sekä rakenteelliset instituutiot että kulttuuriset käytännöt, jotka vahvistavat maskuliinista hallintaa perheessä, taloudessa, politiikassa ja uskonnossa. Patriarkaattinen järjestelmä sisältää usein käytäntöjä kuten sukupuolten eriyttämistä, miesten oikeuden perheessä ja lähisuhteissa sekä naisten asemien rajoittamista.

Etymologisesti sana muodostuu juuresta patriarka- sekä suomalaisista -aattinen- ja -nen-päätteistä morfeemeistä; vastaavia muotoja ovat patriarkaalinen ja patriarkallinen.Historiallisesti patriarkaatti nähdään yleisesti kehittyneen monissa varhaiskantaisissa ja maatalousyhteisöissä, joissa perimä ja valta siirtyivät enimmäkseen miehille. Eri kulttuureissa patriarkaalisen järjestelmän ilmenemismuodot ovat voineet poiketa, mutta yhteistä on miesten johtavan roolin korostuminen yhteiskunnan keskeisissä rakenteissa.

Nykytutkimuksessa patriarkaatti on usein määritelty suhteellisena tilana, joka voi esiintyä samanaikaisesti muidenlaisten suhteiden kanssa. Feministinen teoria analysoi patriarkaattisia käytäntöjä sekä niiden vaikutuksia naisten ja muiden sukupuolten asemiin. Patriarkaattiset käytännöt voivat ilmetä epätasa-arvoisina palkkoina, uramahdollisuuksien rajoituksina tai esitystavoissa, jotka normalisoivat maskuliinista valtaa.

Patriarkaattisuudella on ollut sekä kritiikkiä että puolustajia; sitä on sekä kyseenalaistettu että määritelty historiallisena dynamiikkana, jota on pyritty muuttamaan demokratisoituvien käytäntöjen ja lainsäädännön avulla. Nykykeskustelussa huomio kiinnittyy usein tasa-arvon edistämiseen sekä kulttuuristen normien muuttamiseen, jotka voivat ylläpitää patriarkaalisia rakenteita.