passiiviimperfektissä

Passiiviimperfektissä, joka tunnetaan myös nimellä *imperfekti passiivissa*, on veren muoto, joka kuvaa menneitä tapahtumia tai tiloja passiivisessa muodossa. Se kuvaa yleensä kesken jäänyttä tai toistuvaa toimintaa tai tilannetta menneisyydessä. Passiiviimperfektissä käytetään apuverbejä *olemaan* ja pääverbin partisiipin perfektiä.

Passiiviimperfektin muodostus perustuu apuverbin *olemaan* imperfektimuotoon ja pääverbin partisiipin perfektiin. Esimerkiksi sanasta *kirjoittaa* muodostetaan passiiviimperfekti seuraavasti: *minä olin kirjoitettu*. Tässä muodossa korostetaan toiminnan kohdetta tai sen tulosta, ei toimijan tekemistä.

Passiiviimperfektin käyttö on yleisempää suomen kielen kirjallisessa ja virallisessa kielenkäytössä. Se voi ilmaista tilan tai tilan muutoksen, joka on syntynyt jostain toiminnasta. Esimerkiksi: *"Kirjat olivat jo luetut, kun hän palasi."* Tässä lauseessa korostetaan, että kirjat olivat jo luettuun tilaan ennen paluuta.

Passiiviimperfekti eroaa passiivin preesensistä ja futuurista siinä, että se viittaa menneisyyteen. Se on myös erilainen kuin imperfektin aktiivimuoto, joka kuvaa toimintaa suorittaneen subjektin toimintaa. Passiiviimperfektin avulla voidaan korostaa toiminnan kohdetta ja sen vaikutusta, mikä tekee siitä tärkeän työkalun monissa konteksteissa, kuten kirjallisessa kielenkäytössä ja tieteellisissä teksteissä.