paperipohjainen

Paperipohjainen tarkoittaa jotakin, joka perustuu tai toteutetaan pääasiassa paperimuodossa sen sijaan, että käytettäisiin digitaalisia välineitä. Sellaista käytäntöä ja järjestelmiä voidaan kutsua paperipohjaisiksi, kun tieto tallennetaan, lähetetään ja säilytetään ensisijaisesti paperilla. Sanaa käytetään yleisesti lomakkeiden, arkistoinnin, tiedonkeruun ja opetuksen yhteydessä. Paperipohjaiset ratkaisut voivat olla sekä manuaalisia että tulostettuja.

Paperipohjaisuus löytyy erityisesti koulutuksesta, viranomaisjohdosta, yritysten arkistoinnista ja kenttätyöstä, joissa tiedon kerääminen ja säilyttäminen tapahtuu ensisijaisesti paperilla. Esimerkkejä ovat käsin täytetyt lomakkeet, paperiset muistiinpanot, rekisterikilvet ja fyysiset arkistokansiot sekä paperiset tutkimusraportit.

Edut liittyvät pitkälti riippumattomuuteen sähköisestä infrastruktuurista: ei tarvita sähköä tai laitteita, ja materiaali on helposti jaettavissa sekä säilyvissä ympäristöissä. Toisaalta haasteita ovat tilan tarve, tiedon hakemisen ja yhdistämisen hitaus, sekä ympäristövaikutukset paperin valmistuksessa. Paperipohjaisuutta voidaan nähdä myös riskinä tiedon vanhentuessa ja kyvyn supistuessa digitaaliseen analytiikkaan verrattuna.

Nykytilanteessa monet organisaatiot yhdistävät paperi- ja digitaalisen hallinnan: osa prosesseista on siirretty sähköiseen muotoon, kun taas kriittisissä tehtävissä ja arkistoinnissa käytetään edelleen paperia. Paperipohjaisuus säilyy tärkeänä vaihtoehtona erityisesti tilanteissa, joissa luotettavuus, yksityisyys tai infrastruktuurin rajoitteet puhaltavat toimintaa.