paleoklimaattiset

Paleoklimaattiset tutkimukset ovat ilmaston historian tutkimusta, jonka tavoitteena on rekonstruoida menneen maapallon ilmasto-olosuhteet ja niiden vaihtelut. Ne yhdistävät proxy-tietoja ja ilmastomalleja, ja ne tarkastelevat sekä globaalin että alueellisen ilmaston kehitystä sekä syy-seuraussuhteita luonnollisiin vaihteluihin ja muuttuviin päästöihin.

Proxy-tietolähteet ovat keskeisiä. Jääkerrostumat tarjoavat mittaustietoa menneiden lämpötilojen vaihteluista sekä jäässä olevien kaasujen, kuten CO2 ja CH4, pitoisuuksista ja 18O/16O-isotooppisuhteista. Sedimenttikerrostumat järvissä ja merissä sisältävät todisteita kasvillisuudesta, eläimistöstä sekä ilmaston kemiallisista merkeistä. Puun vuosirenkaat antavat tarkkaa ajallista erottuvuutta ja kasvukauden olojen kuvaa. Korallit, speleotemit sekä fossiiliset organismit toimivat lisäisotooppitietojen ja lämpötilan indikaattoreina.

Ajoitus ja tulkinta perustuvat useisiin menetelmiin. Radiometrinen dating, luminesenssi-ajoitus sekä dendrochronologia auttavat määrittämään tapahtumien iät. Proxyin ja ilmastomallin yhteiskäyttö mahdollistaa tilastollisten rekonstruointien tekemisen ja nykyisen instrumentaalisen havaintotiedon kalibroinnin.

Paleoklimaattiset tutkimukset auttavat ymmärtämään luonnollista ilmaston vaihtelua, kuten Milanković-syklit ja viimeisen miljoonan vuoden glaciaatio- ja deglaciaatioita, sekä antavat kontekstin nykyiselle ilmastonmuutokselle ja sen tuleville kehityskuluille.