pätkittäinen

Pätkittäinen on suomen kielen adjektiivi, jolla tarkoitetaan ilmiötä tai rakennetta, joka esiintyy erillisinä osina tai fragmentteina eikä jatkuvana. Se kuvaa tilaa tai aikajanaa, jossa kokonaisuus muodostuu katkonaisista, toisistaan erillisistä pätkistä. Etymologisesti sana muodostuu sanasta pätkä, joka tarkoittaa osaa tai palaa, sekä päätteestä -inen/-ittäinen, jolla luodaan adjektiivinen merkitys.

Käyttöyhteyksiä on monia. Pätkittäinen kuvaa usein jakaumaa tai ilmenemistä, jossa esiintymät ovat hajallaan ja epätasaisia; esimerkiksi pätkittäinen esiintyminen eliöyhteisössä tarkoittaa, että laji esiintyy vain tietyillä alueilla ja toisten alueiden ulkopuolella. Geologiassa ja maantieteessä puhutaan pätkittäisestä maastosta tai maaperästä, kun maa-alueet koostuvat erillisistä pienemmistä osista eikä koko alue ole yhtenäistä. Tilastotieteessä pätkittäinen aikasarja viittaa dataan, jossa mittaukset ovat jakautuneet epäjatkuvasti tai ajassa on suurempia katkoja. Kielitieteessä termi voi kuvata kielen tai ilmenneiden äänteiden ja rakenteiden katkoksellisuutta.

Päätös- ja vertailusuhteet ovat tärkeitä: pätkittäinen on usein vastakohta jatkuvalle tai yhtenäiselle, ja se muistuttaa englannin sanaa patchy, joka kuvastaa samaa käsitettä. Sanaa voidaan käyttää sekä kuvailevassa että analyyttisessä kontekstissa, kun halutaan korostaa katkosten tai osien erillisyyttä.

Katso myös hajanaisuus, katkonaisuus, epätasaisuus, patchy distribution.