otoakustilisi

Otoakustiset emissiot (OAE) ovat korvassa syntyviä, pienikokoisia ääniaaltoja, jotka johtuvat ulkokorvan hiussolujen toiminnasta sisäkorvassa. Nämä äänet kulkeutuvat korvakanavaan ja voidaan mitata mikrofonin avulla. OAEt voivat olla spontaanisti esiintyviä (SOAEs) tai evokoituja ärsykkeellä (evoked OAEs). Evokoidut OAEt jaetaan yleisesti transient-evoked OAEs (TEOAE) ja distortion-product OAEs (DPOAE).

TEOAE:t syntyvät lyhyellä, pienellä ärsykkeellä kuten napsulla; DPOAE:t syntyvät kun korvaan esitellään kaksi taajuutta f1 ja f2, jolloin sisäkorva tuottaa epälineaarisen vasteen ja distorsioprodukti voidaan havaita taajuudella 2f1−f2. Otoakustiset emissiot heijastavat ulkokorvan hiussolujen toimintaa ja tarjoavat objektiivisen mittauksen ilman potilaan aktiivista palautetta.

Käyttö ja merkitys: OAEt ovat keskeinen osa neonataalista kuulontutkimusta sekä ototoksisen hoidon vaikutusten seurannassa, kuten kemoterapian tai muiden ototoksisten hoitojen aikana. Ne soveltuvat hyvin objektiiviseen kuuntelun arvioon ja toimivat täydentävänä testinä muiden kuulontestausten ohella. OAEt eivät kuitenkaan mittaa kuulokynnyksiä eikä niitä voi käyttää ainoana mittauksena hermopäätteiden kuulon toiminnan arviointiin.

Rajoitukset: Testin tulkintaan voivat vaikuttaa keskiruokahäiriöt, kanavan tukos tai ympäristön taustahäly, sekä epäonnistuneet mittausolosuhteet. OAEt eivät siten korvaa täydellistä audiologista tutkimusta, vaan täydentävät sitä. Historia: Otoakustiset emissiot todettiin 1978 brittiläisen David Kempin toimesta, ja niiden kliininen käyttö on levinnyt laajasti kuulontutkimukseen.