oskillaattorilähteestä

Oskillaattorilähde on elektroninen laite tai piirijärjestelmä, joka tuottaa toistuvan sähkösignaalin säännöllisellä ajanjaksolla. Yleisimmät aallonmuodot ovat siniaalto, neliöaalto ja kolmioaalto, mutta käytössä voi olla myös muita muotoja. Oskillaattorilähteen tehtävä on tarjota vakaasti toistuva signaali testauksessa, mittauksissa sekä digitaalisten ja analogisten järjestelmien ajoitus- ja synkronointitarpeisiin.

Tyypillisesti oskillaattorilähteet voidaan jakaa sekä signaaligeneraattoreihin että piiritasoon. Yksinkertaisia RC- tai LC-piireihin perustuvia oskillaattoreita käytetään käyttökohteiden mukaan, kun taas kristallioskillaattorit tarjoavat korkean vakauden ja tarkkuuden. Aktiivisissa oskillaattoreissa käytetään transistorin tai operaatio- vahvistimen vahvistusohjausta oskillaation ylläpitämiseksi. Kristalliin perustuvat oskillaattorit antavat erittäin tarkan taajuuden, mikä on tärkeää kello-, kommunikaatio- ja mittausjärjestelmissä. Virittämistä voidaan toteuttaa mekaanisella, lämpötila- tai jännitteenvakautuksella, ja nykyinen trendi sisältää myös VCO-tyyppejä, joissa taajuus on ohjattavissa jännitteellä.

Tärkeimmät määrittävät ominaisuudet ovat taajuus ja sen vakaus, amplitudi tai virrankujuus, signaalin kehityksen asymmetria sekä mahdollinen vaihe- tai kuvion kohina. Taajuusalue voi vaihdella pienistä millihertseistä useisiin gigahertseihin riippuen käytöstä. Oskillaattorilähteitä valitaan sovelluksen mukaan: korkeasti stabiloitu kello- ja viestintäjärjestelmä edellyttää Kristalli- tai VCO-ratkaisuja, kun taas nopeita, testaus- ja kehitystyön signaaligeneraattoreita käytetään laajemmin ohjelmoitavina tai arvoa vaihtelevina signaaleina.