orthografiassa

Oikeinkirjoitus (orthografia) on kirjoitetun kielen säännöstö, joka määrää, miten sanat kirjoitetaan, miten lauseet ja nimet muotoillaan sekä miten välimerkit, isot ja pienet kirjaimet sekä muut typografiset käytännöt sovelletaan. Se kattaa myös sanavälistyksen, sananjakamisen sekä mahdolliset diakriittiset merkit. Orthografia heijastaa sekä kielen äännettä että kielihistorian jäännöksiä, ja sitä ylläpidetään sekä kehitetään standardien ja ohjeiden kautta.

Sen tarkoituksena on yhdenmukaistaa kirjoitustapa, parantaa luettavuutta ja helpottaa viestintää yhteisössä. Orthografian kehitykseen voivat vaikuttaa kielen muutos, oppilaitosten käytäntö, kustantajat ja viranomaiset. Reformerit voivat laajentaa hyväksyttyjä kirjain- tai välimerkkikäytäntöjä, muuttaa sanavälistystä tai sopeuttaa kirjoituksen puhuttuun kielimuotoon, etymologiaan tai historialliseen perinteeseen. Eri kielet voivat suosia fonemista, etymologista tai historiallista ortografiaa.

Historian saatossa oikeinkirjoitus on muuttunut kielellisen, poliittisen ja teknologisen kehityksen mukana. Yhdenmukaistaminen on usein toteutettu koulutuksen, julkaisutoiminnan ja viranomaissäädösten kautta. Digitaalinen teknologia on sekä tukenut että haastanut orthografiaa: sanakirjat, oikeinkirjoituksen tarkistimet ja tekstinkäsittelyohjelmat helpottavat oikeinkirjoituksen ylläpitoa, mutta kirjoituskäytännöt voivat kuitenkin vaihdella kieliyhteisöittäin.

Suomessa oikeinkirjoituksen kehittämisestä ja ohjeistuksesta vastaavat Kotimaisten kielten keskus (Kotus) ja sen Kielitoimisto, jotka julkaisevat ohjeita, sanakirjoja ja koulutusmateriaaleja sekä seuraavat kielen kehitystä.