omentumeihin

Omentumeihin viitataan anatomian termillä omenta, jotka ovat peritoneumin kaksinkertaisia taitoksia. Ne yhdistävät mahalaukun ja lähialueiden elinten pinnan toisisiinsa sekä muihin suolistoa ympäröiviin rakenteisiin. Suomessa puhutaan pääasiassa kahdesta päätyypistä: suuresta omentumista (omentum majus) ja pienestä omentumista (omentum minus). Suurempi omentum kiinnittyy mahalaukun suureen kaartoon ja roikkuu vatsan yli alas, peittää suolistoa ja voi repertuaariinsa ottaa mukaan periaatteessa rasvavahvuuksia sekä immuunikuormaa. Pienempi omentummeno, pienempi kaksikerroksinen levy, muodostaa yhteyden mahan ja maksan välille sekä mahalaukun ja pohjukaissuolen alueelle; se sisältää ligamentteja ja erilaista sidekudostetta.

Omentumin tehtävät ovat moninaiset. Suurempi omentum on suurelta osin rasvavarastojen ja immuunipuolustuksen lähde; sen kiinnityskudokset voivat siirtyä mädin paikoille ja se voi sulkea tulehduksellisia alueita, estäen leviämistä muualle vatsaonteloon. Lisäksi omentumi toimii liikkeen ohjaajana ja auttaa suojaamaan sisäelimiä. Pienempi omentum muodostaa rakenteellisen yhteyden maksan, mahalaukun ja pohjukaissuolen välillä, ja sen reunat sisältävät ligandteja, kuten hepatogastric- ja hepatoduodenal-ligamentteja sekä portaalin rakenteita.

Kliinisesti omentumeilla on merkitys esimerkiksi omentuminfarkteissa, omentomitjoinnissa sekä omentumikirurgioissa, joissa osa omentumista voidaan poistaa (omentektomia) tai siirtää. Omentumien rakennetta ja toimintaa tutkitaan sekä ihmisten että muiden nisäkkäiden vatsan alueen anatomisissa kartoissa.