oksidanteilla

Oksidantit ovat kemiallisia aineita, jotka voivat vastaanottaa elektroneja tai aiheuttaa muiden aineiden hapettumisen. Redoksireaktioissa oksidantit toimivat elektronegatiivisina vastaanottajina ja aiheuttavat toisen aineen hapetuksen. Oksidantit voivat olla inorgaanisia tai orgaanisia yhdisteitä, ja ne ovat tärkeitä sekä teollisissa että biologisissa prosesseissa.

Esimerkkejä yleisistä oksidanteista ovat happi (O2), kloori (Cl2), otsoni (O3), vetyperoksidi (H2O2) sekä permanganaatti (MnO4−). Näillä aineilla on suuri kyky hyväksyä elektroneja, ja ne voivat hapettaa useita yhdisteitä sekä käynnistää tai nopeuttaa kemiallisia reaktioita. Oksidantteja käytetään laajasti desinfioinnissa, valkaisussa ja pilaantuneiden aineiden hajotuksessa, sekä monissa orgaanisen synteesin vaiheissa.

Biologiassa oksidantit liittyvät reaktiivisiin hapen lajikkeisiin (ROS), kuten superoksidi (O2−), vetyperoksidi (H2O2) ja hydroksyyliradikaali (•OH). Ne osallistuvat sekä solujen normaalin signaalin säätelyyn että hapetusstressiin, jossa liialliset oksidantit voivat vaurioittaa proteiineja, lipidejä ja nukleiinihappoja. Tämä tasapaino on tärkeä osa solujen toimintaa ja sairauksien kehitystä.

Oxsidantteja käytetään muun muassa desinfioinnissa, valkaisussa ja haitallisten yhdisteiden hajoituksessa. Niiden aktiivisuutta säädellään potentiaalien ja turvallisuusnäkökulmien mukaan, sillä vahvat oksidantit ovat helposti reaktiivisia ja voivat aiheuttaa syttymis- tai haittavaikutusriskin.

Mittaaminen ja arviointi tapahtuvat usein redox-potentiaalin (Eh) mittauksella sekä erilaisilla elektro-kemiallisilla ja väriainepohjaisilla menetelmillä.

Lisensio: yleisluontoinen kuvaus oksidanteista kansantajuisesti.