offshoretuulivoiman

Offshoretuulivoima tarkoittaa merialueille sijoitettujen tuuliturbiinien avulla tuotettua sähköä. Offshore-kohteet voivat sijaita rannikkovennoilla alueilla tai syvemmillä vesillä, ja tuotanto muodostaa offshore-tuulipuistojen verkon, joka kytketään maan sähköverkkoon suurjännitteisillä maakaapeleilla. Tuulipuistot voivat käyttää kiinteäperustaisia ratkaisuja tai kelluvia alustoja, riippuen veden syvyydestä ja geologiasta.

Tekniikka ja rakennettaan offshoretuulivoimalla on kaksi päätyyppiä. Kiinteäperustaiset ratkaisut, kuten monopile-, jacket- ja gravity-based pohjaratkaisut, ovat yleisimpiä matalammissa vesissä. Kelluvat järjestelmät soveltuvat syvemmille vesille ja käyttävät erilaisia alustoja (esimerkiksi semi-submersible tai spar-rakenteet). Turbiinien tehostaminen on johtanut suurempien roottorien ja korkeampien tornien käyttöönottoon, mikä lisää tuottavuutta, mutta vaatii myös kehittyneitä asennus- ja huoltotoimenpiteitä.

Käyttöönotto ja talous. Offshoretuulivoima hyödyntää vahvempaa ja vähemmän turbulenssista ilmavirtaa kuin maatuulivoima, mikä parantaa kapasitettitekijöitä ja mahdollistaa suuremmat tuotantoyksiköt. Haasteita ovat korkeat käyttökustannukset, logistiikka, rakennus- ja huoltotoimenpiteet merellä sekä verkkoon liittymisen tekniset vaatimukset. Ympäristövaikutuksia seurataan ja hallitaan esimerkiksi meluhaittojen minimoinnilla, pohjan ja merieläinten vaikutusten arvioinnilla sekä esteiden ja turvallisuuden hallinnalla meriliikenteessä.

Tulevaisuuden kehitystä ohjaavat kelluvat offshore-voimalat, suuremmat turbiinit sekä paremman järjestelmäintegraation ja energiahankkeiden, kuten vihreän vedyn tuotannon, mahdollisuudet. Kansainvälisesti offshoretuulivoimalla on keskeinen asema energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.