näytelmäkirjallisuutta

Näytelmäkirjallisuus, eli draamakirjallisuus, on kirjallisuuden lajityyppi, joka on tarkoitettu esitettäväksi näyttämöllä. Se eroaa muista kirjallisuuden lajeista siten, että se rakentuu ensisijaisesti dialogille ja henkilöiden toiminnan kuvaukselle. Tarina etenee vuoropuhelun ja lavastettujen tapahtumien kautta, ilman kertojan selittävää ääntä, joka on tyypillistä proosalle tai runoudelle.

Näytelmä koostuu yleensä näytöksistä ja kohtauksista, joissa vuorottelevat dialogi ja näyttämöohjeet. Näyttämöohjeet kuvaavat henkilöiden liikkeitä, ilmeitä, äänenpainoja ja lavastuksen yksityiskohtia. Ne ovat oleellisia näytelmän tulkitsemiseksi ja esittämiseksi. Hahmot ilmaisevat itseään ja motiivejaan pääasiassa puhumalla toisilleen ja reagoimalla tapahtumiin.

Näytelmäkirjallisuuden historia on pitkä ja monimuotoinen, ulottuen antiikin Kreikan tragedioista ja komedioista nykyaikaisiin kokeellisiin muotoihin. Suuria nimiä lajin historiassa ovat muun muassa Sofokles, William Shakespeare, Henrik Ibsen ja Samuel Beckett. Näytelmäkirjallisuus on usein peilannut aikansa yhteiskunnallisia kysymyksiä, ihmisenä olemisen peruskysymyksiä ja tunteiden kirjoa. Se on myös jatkuvassa vuorovaikutuksessa teatterin muiden elementtien, kuten ohjauksen, näyttelijäntyön ja lavastuksen kanssa.