näkötoiminnoissa

Näkötoiminnot viittaavat visuaalisen järjestelmän sensorisiin ja kognitiivisiin toimintoihin, joiden avulla havaitaan ympäristöä, tulkitaan visuaalista tietoa ja ohjataan käytännön toimenpiteitä. Ne kattavat näköaistin laatun, värien ja kontrastin havaitsemisen sekä syvyys- ja liikkeen havaitsemisen. Keskeisiä osa-alueita ovat silmäliikkeiden koordinaatio (kiinnittyminen, sakkadiset liikkeet ja seuraaminen), sekä näköinformaation käsittely aivokuoressa.

Anatomisesti näkötoiminnot alkavat verkkokalvolla, josta näköaistinsolut lähettävät signaalit näköhermolle (n. II) ja edelleen näköaivokuorelle. Visuaalinen prosessointi yhdistää sensorisen tiedon katselu- ja harkintakykyihin, muistitoimintoihin sekä motoriseen suunnitteluun, jolloin visuaalinen tieto muuntuu tarkoituksenmukaisiksi toimiksi.

Arviointi ja häiriöt: Näkötoimintojen tilaa arvioidaan muun muassa näöntarkkuudella (esim. Snellen/LogMAR), värinäöllä (esim. Ishiharan testit), kontrastinsietokyvyn mittauksilla sekä visuaalisen kentän tutkimuksilla. Silmäliikkeiden koordinaatio ja visuaalisen hahmottamisen kyvyt voivat vaurioitua esimerkiksi aivohäiriöiden, kuten aivohalvauksen tai aivovamman seurauksena, tai silmäsairauksien vaikutuksesta. Näkötoimintojen heikentymät voivat ilmetä arjessa esimerkiksi havainnointikyvyn, havaitun tiedon tulkinnan tai liikkeen seuraamisen ongelmina.

Kuntoutus ja tuki: Näkötoimintojen häiriöiden hoidossa voidaan käyttää silmälääkärin tai optikon määräämää näönkorjausta, visuaalista terapiaa sekä toiminnallisia harjoitteita silmä-koordinaation ja visuaalisen käsittelyn parantamiseksi. Tuki voi sisältää myös strategioita arjen toimintojen helpottamiseksi.