näkökyvyt

Näkökyvyt viittaa yksilön kykyyn nähdä ja havaita visuaalista informaatiota. Se on monimutkainen prosessi, joka alkaa silmien valon keräämisestä ja sen muuntamisesta hermoimpulsseiksi. Nämä impulssit kulkevat sitten näköhermoa pitkin aivoihin, missä ne tulkitaan kuviksi.

Näkökyvyn peruskomponentteja ovat muun muassa kirkkauden, kontrastin, värien ja muotojen havaitseminen. Tarkkuus, eli kyky erottaa pieniä yksityiskohtia, on myös keskeinen osa näkökykyä. Lisäksi näkökykyyn liittyy kyky nähdä eri etäisyyksillä (akkommodaatio) ja liikkua tilassa.

Näkökyvyn heikkeneminen voi johtua useista syistä, kuten silmäsairauksista (esimerkiksi kaihi, glaukooma, makuladegeneraatio), silmävammoista, synnynnäisistä poikkeavuuksista tai yleissairauksista, kuten diabeteksesta. Heikkeneminen voi ilmetä esimerkiksi huonona kaukonäkönä, likinäköisyytenä, epätarkkuutena tai näkökenttäpuutoksina.

Näkökyvyn arviointiin käytetään erilaisia testejä, kuten kauko- ja lähinäön testejä, värien havaitsemisen testejä ja silmänpohjan tutkimuksia. Näkökyvyn korjaamiseen voidaan käyttää silmälaseja, piilolinssejä tai kirurgiaa. Näkökyvyn ylläpitäminen ja suojeleminen on tärkeää yleisen hyvinvoinnin ja itsenäisen toimintakyvyn kannalta.