nominaalipääte

Nominaalipääte on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan lopussa olevaa pääte, jonka tehtävänä on muodostaa siitä nimeen liittyvä sana tai antaa sille nominaaliluokan ominaisuuksia. Pääte voi sekä luoda uusia sanoja (nominalisaatio) että taivuttaa olemassa olevaa sanaa.

Nominaalipäätteet jaetaan yleensä kahteen päätyyppiin: derivatiivisiin pääteisiin ja taivutuksellisiin pääteisiin. Derivatiiviset pääteet muodostavat uusia nominaaleja esimerkiksi verbistä tai adjektiivistä, jolloin sanasta tulee kokonaan uusi käsite. Taivutukselliset pääteet puolestaan ilmaisevat kielessä syntaktisia suhteita kuten lukumäärää, omistussijaa tai sijaa, jolloin sana saa erilaisia taivutusmuotoja. Eri kielissä nämä pääteet voivat erota toisistaan sekä muodoltaan että merkitykseltään, mutta ne palvelevat samaa perustarkoitusta: sanojen luokkarakenteen ilmaisemista ja lauseen rakentamista.

Esimerkkeinä voidaan mainita nominaalipäätteiden käyttö verbistä johdettujen abstraktien käsitteiden luomisessa sekä agenttisimien nimeittäminen. Näiden pääteiden tunteminen auttaa sekä sanaston kuvaamista että kielen opettamista sekä mahdollistaa paremman kieltenvälisen vertailun.

Kielitieteessä nominaalipäätteiden inventointi ja luokittelu tukevat sekä historiallista että nykyistä kielellistä分析iä. Ne ovat keskeisiä käsitteitä nominalisaation, sanaston kehityksen ja syntaksin ymmärtämisessä.