niiskustingimuste

Niiskustingimuste tarkoittaa ympäristön kosteuden ja siihen liittyvien tekijöiden tilaa tietyssä tilassa tai ympäristössä. Keskeisiä muuttujia ovat suhteellinen kosteus (RH), lämpötila sekä ilmanvaihdon määrä ja laatu. Niiskustingimusten kokonaisuutta tarkastellaan usein rakennusteknisessä, ilmakehällisessä tai varastointiin liittyvässä kontekstissa, sillä kosteudella on sekä terveydellisiä että fyysisiä vaikutuksia.

Mittaaminen ja indikaattorit. Suhteellinen kosteus ilmassa ilmaisee kosteuden määrän suhteessa siihen, mitä ilma pystyy tässä lämpötilassa sisältämään. Muita tärkeitä käsitteitä ovat dew point, eli kastepiste, sekä absoluuttinen kosteus. Hygrometrit (kosteusmittarit) ja ilmanvaihdon mittaus auttavat määrittelemään niiskustingimukset ja niiden vaihtelut eri ajankohtina ja tiloissa.

Vaikutukset. Liiallinen kosteus edistää homeen ja sienen kasvua sekä materiaalien laajenemista, muotoutumista tai vaurioitumista. Se voi johtaa kosteuden aiheuttamiin hajuihin, vaurioituneisiin rakennusosasiiin ja heikentyneeseen ilmanlaatuun. Liian matala kosteus aiheuttaa kuivuutta, iho- ja hengitystieärsytystä sekä staattista sähköä. Kosteusolosuhteiden vaihtelut voivat vaikuttaa myös säilytystarkoitusten, kuten elintarvikkeiden ja lääkkeiden, laatuun.

Säätö ja hallinta. Kosteusolosuhteita pyritään hallitsemaan ilmanvaihdon, lämmityksen sekä kosteudenhallintalaitteiden avulla. Sopiva sisäilman suhteellinen kosteus on tyypillisesti noin 40–60 prosenttia, riippuen tilan käyttötarkoituksesta ja ilmanvaihtojärjestelmistä. Ennalta ehkäisevä mittaus ja tilojen kosteus- ja lämpötilasäätö parantavat sekä asumis- että työtilojen terveellisyyttä ja rakennusten kestävyyttä.