neurostimulaatio

Neurostimulaatio on lääketieteellinen hoitomuoto, jossa hermosolujen toimintaa muokataan impulssien avulla. Yleisimmin käytettyjä ovat sähköiset stimulaatiomenetelmät, mutta tekniikassa voidaan hyödyntää myös magneettisia tai optisia impulsseja. Hoito voidaan toteuttaa implantoitavilla laitteilla tai ulkoisesti, riippuen menetelmästä.

Käytössä ovat muun muassa syväaivostimulaatio DBS, joka vaikuttaa syviin aivorakenteisiin; selkäydinstimulaatio SCS, joka ohjaa kipusignaaleja selkäytimessä; vagus-hermostimulaatio (VNS), sekä ei-invasiiviset menetelmät kuten transkutaalinen sähköstimulaatio TENS ja transkraniaalinen magneettinen stimulaatio TMS.

Toimintaperiaate perustuu neuralisen verkoston säätelyyn: impulssit voivat vähentää liiallista aktivaatiota, tukea välittäjäaineiden toimintaa sekä muuttaa synaptista plastisuutta. Tulokset riippuvat hoitomuodosta ja sairaudesta, ja vaikutukset voivat olla lyhytaikaisia tai pitkäkestoisia.

Hoitoa käytetään esimerkiksi krooniseen neuropatiaan kipuun, liikehäiriöihin kuten Parkinsonin tautiin ja essentiaaliseen tärinään, epilepsian joissain muodoissa sekä mielialan häiriöihin ja OCD:hen.

Riskiin kuuluu leikkaus- tai laitekomplikaatiot, infektio, laitevauriot sekä stimulaation aiheuttamat sivuvaikutukset kuten kipu, lihasheikkous tai kognitiiviset muutokset. Hoito edellyttää huolellista potilasvalintaa ja pitkäaikaista seurantaa.