nettingsopimuksia

Nettingsopimukset ovat oikeudellisia sopimuksia, joissa kaksi tai useampi osapuoli sitoutuu nettouttamaan toistensa velvoitteet siten, että lopullinen maksu- tai toimitussumma määräytyy yhdellä netoituna määränä. Tämä tarkoittaa, että lukuisat erilliset velvoitteen syntyvät menettelyt voidaan korvata yhdellä lopullisella vastapuolten välisellä summalla. Netting voi olla sekä rahallinen että toimituksellinen, ja se voidaan toteuttaa joko bilateraalisesti tai useamman osapuolen, esimerkiksi clearing-keskuksen, kautta.

Tyypillisesti nettingsopimukset kattavat useita finanssi- ja arvopaperioperaatioita, kuten korko- ja hyödyke-derivaatioiden kauppojen velvoitteet, arvopaperien laina- ja vastaanottopalvelut sekä takaisinoston (repo) -tapahtumat. Yleisessä tapauksessa sopimus määrittelee, mitkä velvoitteet netotaan, mikä on nettopäivä ja miten nettoaminen suoritetaan sekä miten mahdollinen viivästys tai osittainen täyttämättömyys huomioidaan. Usein netti on mahdollista toteuttaa myös suuremmissa kokonaisuuksissa, kuten kolmikanssa tai monenkeskisissä järjestelmissä.

Oikeudellinen asema ja käytännön toteutus perustuivat pitkään sopimuslainsäädäntöön sekä erityisesti sopimuslausekkeisiin, jotka voivat olla osa suuria master-sopimuksia, kuten ISDA Master Agreementin tai GMRA:n kaltaisia kehyksiä. Kansallisesti ja EU-tasolla nettoamisen tunnustaminen vaatii selkeitä, sitovia ehtoja sekä ennakkosopimuksia, jotta nettoaminen on oikeudellisesti pätevää myös tapauksissa, joissa toinen osapuoli on maksuvelvoitteidensa laiminlyönyt tai joutunut konkurssiin.

Nettingin pääasialliset hyödyt ovat alhaisempi luottoriski, pienempi likviditeettiluonto sekä nopeampi ja vakaampi rahavirtojen hallinta. Riskeinä ovat kuitenkin mahdollinen oikeudellinen epävarmuus, sopimuskohtien tulkinnanvaraisuus sekä tietyn toimialan tai markkinan erityiset säädösten rajoitukset.