nautakasvien

Nautakasvit (*Nautilaceae*) ovat merenelävien ryhmä, joka kuuluu pääjalkaisiin (Cephalopoda) ja on yksi vanhimmista nykyään elävistä selkärangattomista eläinryhmistä. Ryhmään kuuluu vain yksi elävä laji, **nautaka** (*Nautilus pompilius*), joka tunnetaan myös nimellä "merikello". Nautakasvit ovat fossiilinen ryhmä, jonka edustajat olivat laajalle levinneet merissä kambrikaudella noin 500 miljoonaa vuotta sitten, mutta nykyään niistä elää vain muutamia lajeja, pääasiassa Tyynenmeren trooppisilla vesillä.

Nautakasvit tunnetaan parhaiten kookkaista, kammioista koostuvasta ulkokuorestaan, joka muistuttaa kelloa tai nautaa. Kuori on kalsiumkarbonaatista ja koostuu useista kammioista, joiden välissä on kapea kanava. Nautaka käyttää kuorta apuna uimiseen ja suojaan. Sen lihasrikas ruumis on peitetty kahdeksalla pitkällä, pitkänomaisella varrella, jotka toimivat liikkumisen ja liikkumisen ohjaamisen välineinä. Nautaka ei kuitenkaan ole yhtä nopea kuin muut pääjalkaiset, kuten kalmareet tai mustekalat.

Nautakasvit ovat luontaisia merenpohjan asukkaita, jotka elävät yleensä 300–600 metrin syvyydessä. Ne ovat lihansyöjiä ja ravintonaan ne käyttävät pääasiassa äyriäisiä, nilviäisiä ja muita pieniä mereneläimiä. Nautakasvit lisääntyvät sukupuolisesti, ja niiden munat kehittyvät kuoressa, joka on kiinnitetty merenpohjaan.

Nautakasvit ovat tieteellisesti kiinnostavia, koska ne edustavat vanhaa evoluutiolinjaa, joka on säilynyt melko muuttumattomana miljoonia vuosia. Niitä tutkitaan muun muassa meren ekologian ja evoluution kannalta. Nautakasvit ovat myös suosittuja akvaarioeläimiä, vaikka niiden pitäminen vaatii erityisiä olosuhteita, kuten suolapitoisuuden ja lämpötilan tarkkaa säätämistä.