näytteenkäsittelytekniikoita

Näytteenkäsittelytekniikat ovat joukko menetelmiä, joita käytetään ennen varsinaista analyysiä, jotta näytteet olisivat sopivia analyyttiseen mittaukseen. Näiden tekniikoiden tavoitteena on usein parantaa näytteen laatua, poistaa häiritseviä aineita, rikastaa haluttua analyyttiä tai muuttaa sen muotoon, joka soveltuu paremmin valitulle analyysimenetelmälle. Yleisiä syitä näytteenkäsittelyyn ovat matriisin vaikutusten minimoiminen, herkkyyden lisääminen ja menetelmän spesifisyyden parantaminen.

Yleisimpiä näytteenkäsittelytekniikoita ovat fysikaaliset, kemialliset ja fysikaalis-kemialliset menetelmät. Fysikaalisia tekniikoita ovat esimerkiksi suodatus, sentrifugointi ja jauhaminen. Kemiallisia menetelmiä ovat esimerkiksi happo- tai emäshajoitus, hapetus tai pelkistys. Fysikaalis-kemiallisia menetelmiä ovat esimerkiksi uutto, kiinteäfaasiuutto (SPE), kaasukromatografia ja nestekromatografia, joita käytetään joskus myös puhdistukseen ja erottamiseen.

Näytteenkäsittelytekniikan valinta riippuu analysoitavasta aineesta, näytematriisista ja käytettävästä analyysimenetelmästä. Oikein valittu ja suoritettu näytteenkäsittely on kriittistä luotettavien ja tarkkojen analyysitulosten saamiseksi. Väärin suoritettu näytteenkäsittely voi johtaa virheellisiin tuloksiin hävikin, saastumisen tai analyytin muuntumisen vuoksi. Siksi näytteenkäsittely vaatii huolellisuutta ja usein myös optimointia.