näytelmäteoriassa
Näytelmäteoria, suomeksi näytelmäteoria, viittaa laajaan akateemiseen kenttään, joka tutkii näytelmien ja draaman rakenteita, muotoja ja merkityksiä. Se analysoi, miten näytelmät toimivat esitettyinä teoksina, ottaen huomioon niin käsikirjoituksen kuin sen mahdolliset tulkinnat ja vastaanoton. Teoria tarkastelee usein keskeisiä elementtejä, kuten juonta, henkilöhahmoja, dialogia, teemoja ja esityksen muita teknisiä ja taiteellisia aspekteja.
Keskeisiä suuntauksia näytelmäteoriassa ovat esimerkiksi Aristoteleen runousoppi, joka on yksi varhaisimmista systemaattisista draaman analyyseista, ja Bertolt
Nykyään näytelmäteoria käsittelee monipuolisesti niin klassisia kuin moderneja näytelmiä ja esityksiä, mukaan lukien nykyteatterin eri muodot