myelinitoimintaa

Myelinitoiminta viittaa myeliinin rooliin aksonien sähköisessä signaaloinnissa ja eristyksessä. Myeliini on lipidipitoinen kerros, joka ympäröi aksonia sekä keskushermostossa (CNS) että ääreishermostossa (PNS). CNS:ssä myeliini muodostuu oligodendroglia-solujen ympärille, PNS:ssä Schwann-soluista. Kerrokset muodostavat toisiinsa kiinnittyneitä lamellikerroksia aksonin ympärille, ja niiden välissä sijoittuvat Ranvierin solmukohdat.

Myeliinin päätehtävä on nopeuttaa signaalin johtumista. Eristyksen ansiosta ionikanavat voivat pysyä suljettuina suuremman osan ajasta, mikä pienentää kapasitanssia ja ionivirtoja. Tämä mahdollistaa saltatorisen johtumisen, jossa impulssi hyppää solmukohtien välillä. Samalla myeliini pienentää energiankulutusta, koska ionivirtaukset ovat vähäisemmät ja lyhyemmät jännitevasteet tarvitsevat vähemmän ATP-pumppujen toimintaa.

Myelinisaatio alkaa kehityksessä ja jatkuu useiden vuosien ajan. CNS:ssä oligodendroglia-solut voivat myeliinida useita aksonin segmentteja samanaikaisesti, kun taas PNS:ssä Schwann-solut myelinisoivat yleensä yhden aksonin segmentin. Vaurioiden jälkeen remyelinaatio on mahdollista erityisesti ääreishermostossa; keskushermoston remyelinaatio on usein rajoittuneempaa ja riippuu monista tekijöistä.

Demyelinaatio johtaa johtumisen hidastumiseen tai pysähtymiseen ja aiheuttaa sensorisia, motorisia ja kognitiivisia oireita riippuen vaurion sijainnista. Yleisessä multippeliskleroosissa (MS) immuunijärjestelmä hyökkää keskushermoston myeliiniä vastaan. Muita demyelinaatioon liittyviä tiloja ovat leukodystrofiat sekä Guillain-Barrén oireyhtymä ääreishermostossa.

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan sekä kuvantamiseen ja elektrofysiologiaan. MRI on keskeinen MS-diagnoosissa, evokatut potentiaalitestit ja hermojohtumiskokeet voivat osoittaa demyelinaation laajuuden. Hoitoon kuuluu sairauden hallinta immunomoduloivilla lääkkeillä, oireenmukainen hoito sekä kuntoutus. Tutkimus kohdistuu remyelinaation edistämiseen ja aksonin säilyttämiseen.