muotoerojen

Muotoero on kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan sanan taivutukseen liittyviä eroja, jotka ilmenevät sen eri muodoin. Muotoeron keskeinen idea on se, että sama perusmuoto saa erilaisia taivutusmuotoja kieliopillisten kategorioiden mukaan. Se kattaa sekä päätteisiin perustuvan taivutuksen että sisäiset stemminmuutokset sekä allomorfian ilmentymät.

Muotoeroja ilmentyy kaikilla sanaluokilla. Nimi- ja adjektiivien taivutuksessa muodot määräytyvät lukumäärän ja sijan mukaan: esimerkiksi suomen kielessä sana talo saa muotoja nominatiivi yksikkö "talo", genetiivi "talon", partitiivi "taloa", inessiivi "talossa". Verbeillä taivutus ilmaisee aikaa, persoonaa ja moodia: "puhun" (minä, preesens), "puhut" (sinä), "puhuu" (hän). Adjektiivien vertailumuodot ilmenevät komparatiivin ja superlatiivin kautta.

Muotoerot voivat olla säännöllisiä tai epäsäännöllisiä ja ne muodostavat sanan taivutusparadigman. Lisäksi äännerakenteen muutokset, kuten vokaaliharmonia ja konsonanttien vaihtelu, vaikuttavat muotoeroihin erityisesti agglutinoivisissa kielissä.

Kielitieteessä muotoeroja tarkastellaan morfologian ja syntaksin näkökulmasta. Niillä on keskeinen rooli sanakirjojen ja kielten opetuksen sekä luonnollisen kielen prosessoinnin (NLP) kannalta.