muodollisuusastetta

Muodollisuusaste kuvaa tilan, tilanteen tai viestinnän muodollisuuden tasoa, johon liittyy sosiaalisia käytäntöjä, kohteliaisuutta ja auktoriteetin huomioimista. Se ilmenee kielivalinnoissa, rakenteissa, sekä käytännön toimintatavoissa, kuten kirjeenvaihdossa, puheessa ja protokollissa.

Konteksti ja tarkoitus määrittävät muodollisuusasteen. Virallisissa tai seremoniallisissa tilanteissa sekä virasto- ja oikeussäätöihin liittyvissä viesteissä yleisesti käytetään korkeaa muotoilua. Keskitaso kattaa neutraalin, ammattimaisen mutta ei jäykän viestinnän esim. useimmissa virallisissa sähköposteissa. Matala, epävirallinen muodollisuus sopii päivittäiseen kollegiaaliseen keskusteluun, ystäville tai epävirallisiin sosiaalisiin tilanteisiin.

Indikaattoreita muodollisuusasteessa ovat muun muassa teitittelyn ja sinuttelun käyttö, tittelien ja kunnioitusilmaisujen läsnäolo, tervehdykset sekä lopetukset, sanavalinnat ja lauserakenne sekä passiivi- tai epäsuoran ilmaisun käyttö. Korkea aste näkyy usein muodollisina ilmauksina ja pidempiä, rakennerikkaampia lauseita. Matala aste näkyy leikkisänä tai suoranaisena puheena, tuttujen nimimuotojen käyttö ja yksinkertaisempina lauserakenteina.

Käytännön sovelluksissa muodollisuusastetta arvioidaan esimerkiksi viestinnän suunnittelussa, kielikoulutuksessa ja monikulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Kulttuuriset erot vaikuttavat siihen, mikä koetaan sopivaksi muodollisuustasoksi tietyssä kontekstissa.