multiplexingtekniikoita
Multiplexingtekniikoita kuvaa kansainvälisesti yleisesti käytettyjä menetelmiä, joilla useat signaalit kuljetetaan samanaikaisesti yhdellä viestintäkanavalla tai kuidulla. Tekniikat eroavat toisistaan siinä, miten resurssit jaetaan sekä miten signaalien erottaminen on toteutettu. Niitä sovelletaan sekä analogisiin että digitaalisiin järjestelmiin ja ne ovat keskeisiä sekä telekommunikaatiossa että tietoliikenteessä.
Aikajakomultiplexointi (Time Division Multiplexing, TDM) jakaa siirtoajan pieniin aikaväleihin, ja jokainen signaali välittää dataansa aikavälin sisällä.
Taajuusjakomultiplexointi (Frequency Division Multiplexing, FDM) käyttää samanaikaisesti samassa kaistassa olevia signaaleja, jotka moduloidaan erillisille taajuuskaistoille. Tämä
Aallonpituusjakomultiplexointi (Wavelength Division Multiplexing, WDM) käyttää useita eri valon aallonpituuksia samassa optisessa kuidussa. Välietappeina on CWDM
Koodijakop multiplexointi (Code Division Multiplexing, CDMA) jakaa yhteisen taajuuskaistan käyttämällä erilaisia koodijoukkoja. Spreadingkoodien avulla useat käyttäjät
Muut tekniikat kuten tilallinen (SDM) ja polarisaatiopohjainen (PDM) multiplexointi sekä statistinen aikajakop multiplexointi täydentävät valikoimaa erityisesti