muistijäljen

Muistijälki (engl. memory trace, engram) on muistamisen aikana muodostuva fyysinen ja biologinen jälki aivoissa. Se kuvaa niitä pysyviä muutoksia, joiden avulla opittu informaatio tallentuu ja voidaan palauttaa myöhemmin. Käsitteen juuret ovat 1900-luvun alun tutkimuksissa: Richard Semonin esittämä engram-käsite on muokannut suomenkielistä termistöä muistijäljelle. Nykykielessä muistijälki tarkoittaa tätä biologista jäämää muistijärjestelmässä.

Neurobiologinen perusta muistijäljelle koostuu synaptisesta plastisuudesta, dendriittisistä muutoksista ja verkostojen uudelleenjärjestäytymisestä. Muisti muodostuu hajautetusta verkostosta, johon kuuluvat hippocampus ja neokorteksi, ja sen konsolidaatio sekä rekonsolidaatio voivat tapahtua uni- tai valveillaolon aikana. Tärkeimmät mekanismit ovat pitkäaikainen potentiaatio (LTP) ja pitkäaikainen depressio (LTD), jotka vahvistavat tai heikentävät synaptisia yhteyksiä.

Tutkimus ja sovellukset: muistijäljkiä pyritään paikantamaan eläinmalleissa ja ihmisillä käyttämällä erilaisia menetelmiä, kuten fMRI-kuvantamista, elektrofysiologiaa ja optogeeniikkaa. Näiden tutkimusten tavoitteena on ymmärtää, miten muistijäljet muodostuvat, vahvistuvat, muuttuvat ja unohtuvat, sekä kehittää hoitoja muistihäiriöihin, kuten amnesia ja Alzheimerin tauti, sekä tukea muistin kuntoutusta.