muinaiskreikkalaisessa

Muinaiskreikkalaisessa viittaa antiikin Kreikan kieleen. Tämä indoeurooppalainen kieli oli käytössä Kreikan maailmassa noin 800 eaa. ja 600 jaa. välisenä aikana. Muinaiskreikalla kirjoitettiin useita merkittäviä teoksia, jotka ovat vaikuttaneet länsimaiseen kirjallisuuteen, filosofiaan ja tieteeseen. Näitä ovat esimerkiksi Homeroksen eepokset, Platonin filosofiset dialogit ja Aristoteleen tieteelliset kirjoitukset.

Kielellä on useita eri murteita, joista tunnetuimpia ovat attika, doorilainen ja joonialainen. Attika, jota puhuttiin Ateenassa, on erityisen merkittävä, sillä monet klassisen kauden merkittävät kirjailijat ja filosofit käyttivät sitä. Muinaiskreikan aakkoset, jotka pohjautuvat foinikialaisiin aakkosiin, ovat myös pohjana monille muille aakkosjärjestelmille, kuten latinalaisille aakkosille.

Kielen rakenne on monimutkainen, ja siinä on rikas taivutusjärjestelmä. Verbit taipuvat persoonassa, luvussa, aikamuodossa, moduksessa ja diateesissa, kun taas substantiivit, adjektiivit ja pronominit taipuvat sijassa, luvussa ja suvussa. Muinaiskreikan opiskelu on edelleen tärkeää klassisten tekstien ymmärtämiseksi syvällisesti. Monet sanat nykykielissä, erityisesti tekniset ja tieteelliset termit, ovat peräisin muinaiskreikasta.