monoklonaalsete

Monoklonaaliset vasta-aineet ovat spesifisiä proteiineja, jotka sitoutuvat yhteen tarkasti määriteltyyn epitooppiin antigeenillä. Ne tuotetaan yhdestä B-solun kloonista, mikä antaa niille identtisen koostumuksen, saman spesifisyyden ja affiniteetin. Tämä tarkka spesifisyys mahdollistaa niiden käytön sekä diagnostisissa että terapeuttisissa tarkoituksissa.

Ne tuotetaan yleensä hybridoma-tekniikalla: immunisoidusta eläinestä eristetty B-lymfosyytti yhdistetään myeloma-soluun, jolloin syntyy hybridi-solulinja, joka tuottaa jatkuvasti samaa vasta-ainetta. Näin voidaan kasvattaa suuria määriä yhdenlaista vasta-ainetta puhtaasti ja ennustettavasti.

Toimintaperiaate ja sovellukset: Vasta-aineet sitoutuvat kohdeantigeeniin ja voivat estää sen toimintaa, neutraloida patogeenejä tai toimia immuunijärjestelmän apuna. Niitä käytetään diagnostisissa testeissä immunoassay- ja laboratorioanalyysissä sekä terapeuttisesti autoimmuunisairauksien, syövän ja muiden sairauksien hoidossa. Lisäksi niitä hyödynnetään diagnostisissa kuvantamistutkimuksissa ja terapeuttisina valmisteina, kuten tiettyinä antigeenien rivin kohdistuvina hoitoina.

Tyypit: monoklonaalisia vasta-aineita on hiiri- (murine), chimera-, humanisoituja (humanized) sekä täysin ihmislähtöisiä (fully human). Eri tyypit eroavat immunogeenisyyden ja siedettävyyden suhteen, mikä vaikuttaa kliiniseen sovellettavuuteen.

Historia ja vaikutus: Hybridomatekniikan kehittäjät Georges Köhler ja César Milstein rakensivat perustan monoclonal-tekniikalle, ja heidät palkittiin Nobelin fysiologiassa/lääketieteessä vuonna 1984. Monoklonaaliset vasta-aineet ovat sittemti tehneet merkittäviä edistysaskeleita lääketieteen diagnostiikassa ja terapiassa.