mittausasetelmasta

Mittausasetelma tarkoittaa järjestelyä, jossa mitattava suure määritetään ja tallennetaan. Se koostuu sekä mittausanturista että siihen liittyvästä ympäristöstä ja laitteista, joilla signaali muokataan, tallennetaan ja analysoidaan. Mittausasetelmaa suunniteltaessa pyritään varmistamaan, että mittaus vastaa haluttua periaatetta, mittausmenetelmää ja lopullista käyttötarkoitusta.

Tyypilliset osat ja huomioitavat seikat mukaan lukien ovat: mittausanturit tai probit, viritys- tai stimulaatiojärjestelmä, muuntajat ja transduktorit, vahvistimet sekä suodattimet, datankeruujärjestelmä (DAQ), ajanvakautus ja synkronointi, sekä maadoitus- ja suojausmenetelmät. Myös ympäristötekijät kuten lämpötila, tärinä ja sähkömagneettinen häiriö vaikuttavat asetelmaan. Kalibrointi ja dokumentointi ovat keskeisiä, jotta tulokset ovat toistettavissa ja tulkittavissa.

Mittausasetelman suunnittelussa huomioidaan mittauksen periaate, mittausalue, haluttu tarkkuus ja resoluutio sekä mittausvirheiden hallinta. Tärkeää ovat myös epävarmuuden arviointi ja sen kommunikointi, mittausmenetelmien reproduskoiden sekä traceability-periaatteiden noudattaminen. Hyvä asetelma on dokumentoitu ja huolellisesti ylläpidetty, jotta eristeet, virheet ja mahdolliset lähteet voidaan seurata.

Esimerkkejä käytöstä ovat elektroniikkamittaukset Wheatstone- sillalla, lämpötilamittaukset termopareilla sekä optinen mittaus esimerkiksi fotodiodin avulla. Mittausasetelman tarkoituksena on varmistaa, että kerätty data kuvaa todellista ilmiötä luotettavasti ja mahdollistaa tulosten vertailun sekä ulkopuolisiin standardeihin.