minimikriittistä

Minimikriittistä on suomenkielinen adjektiivi, joka kuvaa asioita, joita tarkastellaan tai arvioidaan minimalisoidulla kriittisellä otteella. Sana toimii usein tieteellisessä ja kriittisessä kirjallisuudessa, jossa pyritään tunnistamaan sekä analysoimaan vain olennaisiimpia kritiikkipisteitä tutkimuksen tai väitepohjan peruspohjassa. Yleisesti ottaen minimikriittinen lähestymistapa pyrkii poissulkemaan ylimääräiset tai vähäisen merkityksen todisteet ja keskittymään siihen, mikä tuottaa vaativinta ja merkittävinä koettavien haastot. Tämä voi sisältää heikojen argumentaatioperusteiden, virheellisten oletusten ja metodologisten puutteiden identifiointia sekä näiden vaikutuksen arviointia tiedossakin.

Minimikriittistä käytetään usein systemaattisissa arvioinneissa, jotka tähtäävät tiedonlaadun parempaan arviointiin. Esimerkiksi lääketieteellisissä mallinnuksissa ja kliinisissä tutkimuksissa minimikriittinen tarkastelu auttaa poistamaan "sahkapuoliasenteen", jossa kaikki mahdolliset epäselvyydet tai ristiriitaisuudet otetaan huomioon. Ratkaisut, jotka perustuvat minimikritiikkiin, ovat usein yksinkertaisempia ja suorempiä, mikä tekee niistä helposti toteutettavia ja viestittäviä tutkimustulosten peressä.

Samankaltaisia käsitteitä ovat maksimaalinen kriittinen tarkastelu, jossa huomioidaan laaja kirpp, sekä invertti kriittinen analyysi, jossa pyritään korostamaan vahvuuksia. Minimikriittinen lähestymistapa eroaa näistä keskittymällä siihen, mikä valmistuksessaan on ainoastaan välttämätöntä kriittisesti toteutettavaksi.