mineraalijäämiä

Mineraalijäämät ovat mineraaleja, jotka jäävät jäljelle kemiallisen rapautumisen, kulutuksen tai prosessoinnin jälkeen. Ne edustavat sitä kivilajiston tai näytteiden osaa, joka on kestänyt ulkoisista tekijöistä johtuvan dissoluution, liikuttelun tai erottumisen. Termiä käytetään sekä geologiassa että soil scienceissa kuvaamaan peruskivilajin tai ainesosan pysyvää mineraalikoostumusta.

Syntyminen ja kontekstit: Mineraalijäämät voivat muodostua useilla tavoilla. Soiloissa ja irtomaakoissa rapautuminen poistaa helposti liukenevia alkuaineita, jolloin kestäneet mineraalit, kuten kvartsi, magnetiitti, vilkku- tai titaanioksidit sekä jotkin raskasmineraalit, kasaantuvat residuumin kaltaisesti. Sedimenttipitoisuuksissa jäämät ovat ne rakeet, jotka kantamisen ja kuljetuksen aikana kestävät parhaiten, ja ne atkenevat lähde- ja kuljetusolosuhteiden kertomusta. Magmaisissa järjestelmissä osittaisen sulamisen tai differentiatiivisen erottelun jälkeen kiintoaineseokset voivat jäädä kiinteänä residuumina. Mineraalijäämät voivat myös ilmetä tailings- tai rikastusprosesseissa, joissa vältetään kalliiden mineraalien hävikkiä.

Ominaisuudet ja esimerkit: Tyypillisiä mineraalijäämiä ovat kestäviä kivilajitun mineraalit, kuten kvartsi, zirkon, rutile, magnetiitti ja ilmeniti sekä muut raskasmineraalit. Sedimentti- ja detritaalisissa kivissä niiden kirjo on tärkeä provenance-analyyseissä eli alkuperäismaalin ja kuljetusreitin tulkinnassa.

Tulkinta ja menetelmät: Mineraalijäämiä tutkitaan petroanalyysillä, mikroskooppisesti, röntgenkiderotsa ja elektronimikroskooppisilla menetelmillä sekä ke

ttomilla kartoituksilla, joiden avulla voidaan päätellä lähde, kuljetusmatka ja geologinen historia.