metallioksideista

Metallioksidit ovat yhdisteitä, joissa hapen atomi on sitoutunut yhteen tai useampaan metalliatomiin. Ne esiintyvät sekä luonnossa mineraaleina että teollisuudessa syntyneinä tuotteina. Yleisimmät muodot ovat MxOy, ja oksidien ominaisuudet riippuvat metallista sekä hapen määrästä. Oksidit voivat olla perusoksideja, hapokkaita oksideja tai amfoteerisiä oksideja; useimmat ovat kiinteitä huoneenlämmössä ja niillä on korkea sulamispiste.

Syntetisointi ja luokittelu: Metallioksidit syntyvät tyypillisesti hapettamalla metalleja korkeissa lämpötiloissa tai hapettamalla metalliyhdisteitä. Teollisuudessa niitä hyödynnetään katalyytteinä, pigmentteinä, lasituksessa ja keramiikassa. Oksidit voivat osoittaa erilaisia rakennetta ja sähköisiä ominaisuuksia; esimerkiksi jotkut ovat sivumäärin puolijohteita ja fotokatalyyttisiä.

Esimerkkejä: Fe2O3 (hematite) ja Fe3O4 (magnetiitti) ovat rautametallien oksideja; Al2O3 (alumiinioksidi) on kova, eristävä oksidi; TiO2 (titaanioksidi) on laajalti käytetty valkoinen pigmentti ja fotokatalyyttinen aine; ZnO (sinkkoksidi) toimii sekä puolijohteena että sensorina; CuO ja SnO2 ovat myös tärkeitä katalyytti- ja sensorikomponentteja.

Käyttökohteet: Metallioksideja käytetään rakennus- ja lasiteollisuudessa pigmentteinä ja pinnoitteina; katalyytteinä kemiallisissa reaktioissa; elektroniikassa ja tunnistimissa sekä keramiikassa ja lasituotteissa; TiO2:lla myös UV-suojauksessa ja monissa ympäristö- sekä energiakäytöissä.

Turvallisuus: Jauheina pienet hiukkaset voivat ärsyttää hengitys- ja silmäliuosta. Käsittelyssä noudatetaan asianmukaisia suojavarusteita ja ilmanvaihtoa, ja joidenkin oksidien ympäristövaikutukset riippuvat koostumuksesta.