merkkistöstä

Merkkistö tarkoittaa sitä merkkien kokonaisuutta, jonka järjestelmä pystyy edustamaan sekä tallentamaan ja usein myös esittämään. Merkkistö voi viitata sekä tietokoneen käyttämään koodaukseen (merkistö) että fontin glyphsettiin. Eri konteksteissa painotukset eroavat: koodauksessa merkkistö määrittää, mitkä merkit ovat käytettävissä ja miten ne numeroidaan, kun taas fontti määrittää, miltä ne merkit näkyvät ruudulla.

Yleisimmät merkkistöt ovat erilaisia koodausstandardeja ja niiden yhdistelmiä. ASCII kattaa 128 perusmerkkiä, pääosin englanninkieliseen tekstiin. Laajennetut merkkistöt, kuten ISO/IEC 8859-1 tai Windows-1252, lisäävät uusia merkkejä sekä euro- ja muita länsieurooppalaisia symboleita. Modernin maailman pisimmälle levittäytyvä merkkistö on Unicode, joka pyrkii kattamaan suurimman osan maailman kielistä ja symboliryhmistä. Unicodea käytetään käytännössä monissa ohjelmistoissa ja tiedostoissa; tiedostot voivat olla tallennettuina UTF-8, UTF-16 tai UTF-32 -koodauksilla, jotka ilmentävät merkkien muuttuvan tai kiinteän pituuden matkaa.

Fontin merkkistö, tai glyphset, tarkoittaa sitä merkkivalikoimaa, jonka fontti voi esittää. Fontin sisältö voi rajoittua esimerkiksi latinankielisiin merkkeihin tai sisältää laajemman valikoiman kyrillisiä, kreikkalaisia, merkkejä ja emoji-merkkejä. Jos jokin merkki puuttuu fontista, järjestelmä saattaa käyttää korvaavaa fonttia tai näyttää epäonnistuneen merkin, kuten kysymysmerkin.

Käytännössä merkkistöjä valitaan tekstin tallennukseen ja esittämiseen liittyvien vaatimusten mukaan, ottaen huomioon lokalisointi, tiedonvaihto ja tallennusmuodon yhteensopivuus.