matalajännitesysteemeissä

Matalajännitesysteemit, englanniksi low-voltage systems, viittaavat sähköjärjestelmiin, joissa jännite on rajattu tietylle tasolle. Euroopassa ja monilla muilla alueilla matalajännitteen yleinen raja on 1000 volttia vaihtovirralle (AC) ja 1500 volttia tasavirralle (DC). Nämä systeemit ovat yleisimpiä sähkönjakelun ja -käytön muotoja.

Matalajännitesysteemit muodostuvat tyypillisesti sähköasemilta tai muuntajilta alkavista jakeluverkoista, jotka kuljettavat sähköä asuinrakennuksiin, toimistoihin, teollisuuslaitoksiin ja muihin kulutuskohteisiin. Systeemin komponentteja ovat muun muassa kaapelit, johtimet, kytkimet, suojalaitteet kuten sulakkeet ja katkaisijat, sekä erilaiset liittimet. Turvallisuus on keskeinen tekijä matalajännitesysteemeissä, ja niiden suunnittelussa ja asennuksessa noudatetaan tiukkoja standardeja ja määräyksiä.

Yleisimpiä matalajännitesysteemejä ovat kotitalouksien sähköverkot, joissa käytetään tyypillisesti 230 voltin jännitettä yhden vaiheen ja 400 voltin jännitettä kolmen vaiheen järjestelmissä. Teollisuudessa käytetään usein kolmivaiheista 400 voltin tai korkeampaa, mutta edelleen matalajännitteen rajoissa olevaa jännitettä tehokkaampien koneiden ja laitteiden käyttöön. Matalajännitesysteemit ovat välttämättömiä nykyaikaiselle yhteiskunnalle, mahdollistaen valaistuksen, lämmityksen, kodinkoneiden ja lukuisten muiden sähkölaitteiden toiminnan.