massiivirakenteisia

Massiivirakenteisia on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan rakenteita, joissa yksittäiset massamaiset komponentit – kuten hiukkaset, massiiviset elementit tai summaariset kokonaisuudet – on järjestetty säännölliseen tai tarkoituksenmukaiseen verkostoon. Termiä käytetään erityisesti materiaalitutkimuksessa, rakennetekniikassa ja arkkitehtuurin suunnittelussa, joissa massiivisen osien järjestyksellä on keskeinen vaikutus kokonaisuuden mekaanisiin, akustisiin sekä lämmönsiirtötekijöihin.

Massiivirakenteisia voidaan pitää granulaarisina, poro- tai verkostomaisina järjestelminä. Ominaisuuksiin vaikuttavat massojen koko, muoto, järjestys sekä kontaktipintojen geometria ja lujuus. Rakenteita voidaan mallintaa ja ohjata käyttämällä sekä diskreettielemettimen (DEM) kaltaisia menetelmiä että perinteisempiä rakennesimulointeja (FEM) sekä arkkitehtuuripohjaisia suunnittelumenetelmiä.

Käyttökohteita ovat muun muassa iskunvaimennus, suodatus, lämmönsiirto sekä kevyiden mutta vahvojen rakenteiden suunnittelu. Massiivisten osien hallittu järjestys mahdollistaa energian absorption, äänieristyksen sekä räätälöidyn mekaanisen vasteen. Termi ei välttämättä ole vakiintunut kaikissa teksteissä, ja sen merkitys voi vaihdella kontekstin mukaan, mutta se tarjoaa kielellisen kuvanuskehyksen massiivisten rakenteiden ominaisuuksien ja valmistuksen tarkastelemiseksi.

Lisäyksiä varten voi viitata granulaarisiin materiaaleihin, huokoisiin materiaaleihin sekä metamateriaalitekniikoihin, joissa massiatomien järjestelyllä on keskeinen rooli.