magnetohydrodynamiikka
Magnetohydrodynamiikka (MHD) tutkii magneettikenttien ja johtavien plasmoiden tai nesteiden vuorovaikutusta. Se yhdistää fluididynamiikan ja sähkömagneettiset peruslaeet, ja kuvaa miten virrat, paine ja magneettikenttä vaikuttavat toisiinsa suurissa, kollektiivisissa skaalaprojekteissa.
Perusmalli muodostuu säilytyslauseista: Continuity (massa) ∂ρ/∂t + ∇·(ρ v) = 0; liikemäärän säilytys ρ(dv/dt) = -∇p + (1/μ0)(∇×B)×B + μ∇²v + ρg;
Mallin variantit ja vahvuudet: IdeaalimHD kuvaa magneettikentän sid-place-tilan, kun resistiivisyys on vähäinen. Resistivinen MHD sallii magneettikentän
Sovellukset: MHD on keskeinen työkalu astrofysiiassa ja kosmologiassa (auringon ja galaktisten magneettikenttien dynamiikka, tähti- ja galaksidynamot,
Historia ja vaikutus: MHD:n kehitti 1940-luvulla Hannes Alfvén; siitä lähtien se on ollut keskeinen lähestymistapa plasman