magneettiresonanssokuvantamisen

Magneettiresonanssokuvantaminen (MRI) on ei-ionisoiva kuvantamismenetelmä, joka perustuu kehon vetyatomien ydinmagneettiseen resonanssiin. Menetelmässä käytetään voimakasta staattista magneettikenttää sekä radiofrekvenssi‑pulsseja ja gradienttikoodia, joiden avulla kehon signaalit rekonstruoituvat kolmiulotteisiksi kuviksi. Kontrastin ja yksityiskohtien syntyminen riippuu kudosten T1- ja T2-relaksaatioajoista sekä muista signaaleihin vaikuttavista tekijöistä.

Yleisimmät sekvenssit ovat T1- ja T2‑painotteiset kuvat sekä FLAIR, jotka tuottavat erilaista kontrastia. Diffuusiotason MRI (DWI) kuvaa veden diffuusiota ja on erityisen hyödyllinen aivoinfarktien varhaisessa havaitsemisessa. Funktionaalinen MRI (fMRI) mittaa aivokuoren verenkiertoa tehtävien aikana, ja diffuusiotensorimagneettinen kuvantaminen (DTI) kartoittaa valkeaa Ainetta ja hermoratoja.

MRI-laitteet ovat tyypillisesti 1,5–3 teslaa ja tarjoavat erinomaisen pehmeiden kudosten kontrastin ilman ionisoivaa säteilyä. Tutkimusjakso kestää yleensä 15–60 minuuttia, ja potilas makaa liikkumatta sekä kuulee tärisevän äänensä. Kuvan laadun parantamiseksi käytetään joskus gadolinium-pohjaisia kontrastiaineita, mutta niiden käyttöön liittyy harvinaisia reaktioita ja munuaisten vajaatoimintaan liittyviä riskejä.

Turvallisuus ja rajoitteet: voimakas magneettikenttä rajoittaa joitakin implantteja ja metalliesineitä, kuten joitakin pacemaker-laitteita tai kiinnitettyjä metalliosia. Potilaan on kerrottava kaikista implanteista sekä mahdollisista allergioista ja raskaudesta ennen tutkimusta. Tutkimuksesta voidaan harkinnan mukaan saada sedaatio ahdistuneiden potilaiden avuksi, ja kontrastia käytetään harkiten munuaisten toiminnan sekä allergioiden perusteella.