magneettikuvantamista

Magneettikuvantaminen, usein lyhennettynä magneettikuvaukseksi tai englanniksi MRI (Magnetic Resonance Imaging), on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, jota käytetään kehon sisäisten rakenteiden yksityiskohtaisten kuvien tuottamiseen. Se perustuu magneettikenttien ja radioaaltojen käyttöön, eikä se käytä ionisoivaa säteilyä röntgenkuvauksen tai CT-kuvauksen tavoin. Magneettikuvantamisen ydinperiaate on hyödyntää kehon vesimolekyylien vetyatomien ytimien magneettisia ominaisuuksia. Kun potilas asetetaan voimakkaaseen magneettikenttään, vetyatomien ytimet kohdistuvat kentän suuntaan. Tämän jälkeen lyhyet radiotaajuiset pulssit lähetetään, jotka häiritsevät tätä kohdistusta. Kun pulssit sammutetaan, vetyatomien ytimet palaavat alkuperäiseen tilaansa vapauttaen samalla energiaa radioaaltojen muodossa. Nämä signaalit havaitaan ja niistä muodostetaan tietokoneavusteisesti kuva. Eri kudokset, kuten rasva, lihas ja luu, palautuvat eri nopeuksilla ja tuottavat erilaisia signaaleja, mikä mahdollistaa niiden erottamisen kuvissa. Magneettikuvantamista käytetään laajasti erilaisten sairauksien diagnosoinnissa ja seurannassa, erityisesti pehmytkudosten, aivojen, selkäytimen, nivelten ja sisäelinten tutkimisessa. Se on arvokas työkalu esimerkiksi kasvaimien, tulehdusten, verisuoniongelmien ja lihas- sekä luustomuutosten havaitsemisessa. Menetelmä on yleensä kivuton, mutta sen aikana potilaan on pysyttävä täysin liikkumattomana suljetussa tilassa, mikä voi aiheuttaa joillekin ahdistusta. Kuvausprosessi kestää yleensä 20 minuutista tuntiin kuvattavasta alueesta riippuen.