magneettikenttävoimakkuudesta

Magneettikenttävoimakkuus, usein merkitty symbolilla H, on vektoriarvo, joka kuvaa magneettikentän voimakkuutta ja suuntaa avaruudessa. Se on yksi tapa kuvata magneettikenttää, ja se liittyy läheisesti magneettivuon tiheyteen (B). Magneettikenttävoimakkuus ei riipu väliaineesta, toisin kuin magneettivuon tiheys.

Magneettikenttävoimakkuus voidaan määritellä sen aiheuttaman magneettivuon tiheyden ja väliaineen permeabiliteetin avulla. Permeabiliteetti kuvaa, kuinka hyvin väliaine pystyy magneettikenttää johtamaan. Tyhjiössä magneettikenttävoimakkuus ja magneettivuon tiheys ovat suoraan verrannollisia, kun taas eri materiaaleissa suhde muuttuu.

Magneettikenttävoimakkuuden yksikkö SI-järjestelmässä on ampeeri per metri (A/m). Tämä yksikkö heijastaa sitä, että magneettikenttävoimakkuus voidaan ajatella kuvastavan magneettikentän lähdettä, joka on tyypillisesti sähkövirta. Magneettikenttävoimakkuus siis kertoo, kuinka voimakas magneettikenttä olisi, jos se kulkisi tyhjiössä tai ilmassa ilman muiden magneettisten materiaalien vaikutusta.

Magneettikenttävoimakkuutta käytetään usein magneettisten materiaalien ominaisuuksien kuvauksessa, esimerkiksi määriteltäessä niiden saturaatiomagnetisaatiota tai koersiivisuutta. Se on keskeinen käsite sähkömagnetismin teoriassa ja sitä hyödynnetään monissa teknisissä sovelluksissa, kuten sähkömoottoreiden, muuntajien ja magneettisten tallennusvälineiden suunnittelussa.