magneettikenttävoimakkuuden

Magneettikenttävoimakkuus, usein merkitty symbolilla H, on vektori suurin sallituin magneettikenttänopeus. Se kuvaa ulkoisen magneettikentän vaikutusta magneettisen materiaalin magnetointiin. Sen yksikkö SI-järjestelmässä on ampeeri per metri (A/m). Magneettikenttävoimakkuus ei riipu itse materiaalin magneettisista ominaisuuksista, vaan se on täysin ulkoisen lähteiden, kuten sähkövirtojen tai pysyvien magneettien, luoma kenttä.

Magneettikenttävoimakkuus on keskeinen käsite magneettisten materiaalien tutkimuksessa. Se liittyy läheisesti magneettivuontiheyteen (B) ja materiaalin permittiivisyyteen (µ). Suhde B = µH kuvaa, kuinka magneettikenttävoimakkuus H synnyttää magneettivuontiheyden B materiaalin sisällä. Tyhjiössä permittiivisyys on vakio µ₀, ja magneettivuontiheys on B = µ₀H.

Magneettikenttävoimakkuutta käytetään monissa sovelluksissa, kuten sähkömagneettien suunnittelussa, magneettisten materiaalien karakterisoinnissa ja sähkömagneettisen säteilyn analyysissä. Se auttaa ymmärtämään, kuinka voimakkaasti ulkoinen magneettikenttä vaikuttaa materiaaliin ja siten sen magnetointitilaan. Se eroaa magneettivuontiheydestä siinä, että magneettivuontiheys ottaa huomioon myös materiaalin oman magnetoinnin vaikutuksen, kun taas magneettikenttävoimakkuus kuvaa vain ulkoista kenttää.