magneettikenttäanturityyppejä

Magneettikenttäanturityyppejä voidaan luokitella eri perustein, kuten niiden lähteen, voimakkuuden ja kestävyyden mukaan. Magneettikenttä syntyy liikkuvan sähkövarauksen tai magneettisten materiaalien vaikutuksesta. Tärkeimmät magneettikenttäanturityypit ovat luonnonmagneettikenttä, sähkömagneettiset kentät sekä pysyvien ja tilapäisten magneettien tuottamat kentät.

Luonnonmagneettikenttä, eli Maan magneettikenttä, syntyy Maan ytimen liikkuvan rauta- ja nikkeliydin aiheuttamasta dynamoeffektistä. Kenttä on heikko, noin 25–65 mikroteslaa pinnalla, mutta se suojaa elämää haitalliselta auringon ja avaruuden säteilyltä. Maan magneettikenttä vaihtelee ajan myötä ja sen navat kääntyvät ajoittain.

Sähkömagneettiset kentät syntyvät liikkuvan sähkövirran tai vaihtovirran vaikutuksesta. Näitä kenttiä käytetään laajalti sähkötekniikassa, kuten sähkömoottoreissa, transformaattoreissa ja sähköjohtimissa. Sähkömagneettiset kentät voivat olla vaihtoehtoisia tai vakioita, ja niiden voimakkuus riippuu virran suuruudesta ja magneettisen materiaalin ominaisuuksista.

Pysyvät magneetit, kuten rauta-nikeli- ja neodymium-magneetit, tuottavat vakioita magneettikenttiä ilman ulkoista virtaa. Nämä magneetit ovat tärkeitä monissa sovelluksissa, kuten tallennuslaitteissa, moottoreissa ja elektroniikassa. Tilapäiset magneetit, kuten sähkömagneetit, syntyvät vain, kun niihin kulkee virta, ja niiden kenttä häviää virran sammuttaessa.

Magneettikenttien voimakkuutta mitataan tesloina (T) tai sen alayksiköinä, kuten millitesloina (mT). Kenttien vaikutukset voivat olla hyödyllisiä, kuten sähkömoottoreissa, mutta liian vahvat tai vaihtelivat kentät voivat aiheuttaa haittaa esimerkiksi sähkölaitteille tai eläville organismille.